Parisuhteen toimivuus on ihmisen ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta olennainen tekijä. Parisuhteen hyvinvointi ei ole oma irrallinen elämänalueensa, vaan siihen vaikuttavat kaikki elämän mukanaan tuomat muutokset. Mitä paremmin parisuhteessa elävät voivat toistensa kanssa, sitä paremmin he myös jaksavat ottaa vastaan ympäristössä tapahtuvia muutoksia.
Parisuhteen hyvinvointiin ja toimivuuteen voi vaikuttaa. Pienet teot ja keskustelut auttavat pitämään parisuhteen elävänä ja vastavuoroisena. Aina väliajoin onkin hyvä pysähtyä pohtimaan yhteisen rakkaussuhteen toimivuutta. Pariterapiassa koulutuksen saanut terapeutti keskustelee parin kanssa niistä parisuhteen asioista, joita pari tuo esiin istunnon aikana. Terapia on luottamuksellista, ja pariterapeutilla on vaitiolovelvollisuus.
PARITERAPIAN KESTO
Pariterapiaistunnon kesto on useimmiten 1 ½ tuntia. Jos asiakkaat käyvät erikseen istunnoissa, yksilökäynti kestää tavallisesti 45 minuuttia. Istuntoja on tavallisesti kahden–neljän viikon välein, mutta kriisitilanteissa joskus useamminkin.
Pariterapian pituus määräytyy käsiteltävien asioiden luonteen, asetettujen tavoitteiden ja työskentelyn sujuvuuden sekä työskentelytavan perusteella. Monesti käyntijaksot vaihtelevat muutamasta käyntikerrasta noin kymmeneen käyntikertaan.
MITÄ PARITERAPIASSA TAPAHTUU?
Terapian alkuvaiheessa selvitellään parin toiveita ja tavoitteita parisuhteelleen ja terapiaistunnoille. Yleisin tulosyy on halu saada parisuhde toimimaan, mutta syynä voi olla myös jokin yksittäinen ongelma tai kriisi parisuhteessa.
Joskus asiakkaat saattavat ajatella, että itsehän ne omat asiat täytyy ratkaista, ei muut siinä voi auttaa. Todellisuudessa on niin, että kun parisuhde joutuu esimerkiksi negatiiviseen, itse itseään ruokkivaan noidankehään, saattaa siitä olla hyvin vaikea selvitä pois omin avuin.
TUNNEKESKEINEN PARITERAPIA EFT
Useissa tutkimuksissa tehokkaaksi ja toimivaksi todennettu pariterapiamenetelmä on tunnekeskeinen pariterapia (emotionally focused couple therapy, EFT). Sen kehittelyn aloittivat kanadalaiset Leslie S. Greenberg ja Susan M. Johnson 1980-luvulla, ja sen kehittelystä on viime vuosina vastannut ennen kaikkea Susan Johnson.
Tunnekeskeinen pariterapia pitää nimensä mukaisesti tunteita keskeisenä elementtinä parisuhdevaikeuksia hoidettaessa. Tunteet nähdään tärkeinä parisuhteen vuorovaikutuksen määrittäjinä ja heijasteina. Niitä tutkimalla, kohtaamalla ja laajentamalla voidaan saada muutosta aikaan. Olennaista tunnekeskeisessä pariterapiassa on se, että puolisoita pyritään auttamaan prosessoimaan emotionaalisia reagointitapojaan niin, että he voisivat olla uudella ja tyydyttävämmällä tavalla vuorovaikutuksessa keskenään.
Tunnekeskeisen pariterapian teoreettiseksi pohjaksi on selkeästi vahvistunut kiintymyssuhdeteoria, jonka mukaan parisuhdevaikeuksien nähdään ilmaisevan kiintymyssuhteen epävarmuutta. Kiintymyssuhdetarpeita ei nähdä ongelmana, ja riippuvuustarpeita läheisistä pidetään normaalisti ihmisyyteen kuuluvina.
EFT-työskentelyn päämääränä on käsitellä tilannetta pariskunnan kanssa niin, että he ensinnäkin pääsisivät paremmin perille keskinäisestä negatiivisesta vuorovaikutuskehästään ja siitä, mikä kummankin toiminnan vaikutus ja vastuu sen ylläpitämisestä on. Sen jälkeen pyritään siihen, että tavoitettaisiin negatiivisen kehän taustalla olevat kiintymyssuhdetuntemukset ja -tarpeet, jotta päästäisiin defensiivisten, ns. sekundaaritunteiden hallitsevuudesta vuorovaikutustilanteissa ennemminkin ns. primaaritunteiden vallitsevuuteen.
EFT-työskentelyssä pyritään intensiiviseen tunteiden tässä ja nyt -kokemiseen istunnon aikana. Tunteista ei siis puhuta ikään kuin vierestä, vaan tunnekokemuksia vahvasti ja elävästi istunnossa kokien. Myös uudenlaisen vuorovaikutuksen ensiaskeleet otetaan terapian puitteissa.
Tunnekeskeinen pariterapia on suunniteltu toteutettavaksi 8–20 istunnossa. Se on erittäin selkeä, yhdeksään askeleeseen jaoteltu työskentelymenetelmä, jonka kuvauksessa on myös selkeästi eritelty ja esitelty työskentelyssä käytettävät eri interventiotyypit.
Tunnekeskeistä pariterapiaa koskevissa tutkimuksissa on todettu, että hoidon päättyessä 70–73 % pareista ei enää koe olevansa parisuhdevaikeuksissa.
Eräs kaksivuotinen tutkimus tarjoaa myös näyttöä siitä, että tulokset olisivat pysyviä. Tutkimusten mukaan hoitojen menestyksellisyys ei näyttäisi olevan riippuvainen hoitoon tulevan parin parisuhdeongelmien vaikeusasteesta.
Terapia auttaa paria ymmärtämän uudella tavalla keskinäistä vuorovaikutustaan. Lisäksi se auttaa luomaan uusia, toimivia malleja keskinäiselle kanssakäymiselle ja näin luo uutta perustaa toimivalle parisuhteelle.